Retkikeitin

Nuuksion kansallispuistoa Haukkalammelta käsin. Alue sijaitsee Kehä III:sen tuolla puolen, muttei liian kaukana, oli sitten liikkeellä omalla autolla tai julkisilla. Merkittyjä ja merkitsemättömiä reittejä löytyy.

Vaikka Haukkalammella onkin kiitettävä määrä parkkipaikkoja (sekä lähellä reittien alkua että vähän aiemmin tien varrella), ei kannata yllättyä, kun kaikki paikat on viety. Kesäviikonloppuna tuskin kannattaa muuta odottaakaan. Onneksi suuri osa on päiväretkeläisiä.

Retken ideana oli testata vaelluskenkiä ja kokeilla teltassa nukkumista elokuista vaellusta silmälläpitäen. Mukana olivat siis kunnon kenkien lisäksi myös rinkat, joille ei tosin kertynyt pahemmin painoa. Suuren osan kantamusten painosta kattoi vesi, jota otimme mukaan muovipulloihin viisi litraa Haukkalammen opastuvan seinässä olevasta hanasta. Järvivesi olikin Iso-Holmalla niin ruskeaa, ettei siihen olisi tehnyt mieli tehdä ruokaansa.

Lähdimme matkaan vasta kuuden aikoihin illalla, koska arvioimme, ettei matka polkuja pitkin Iso-Holmalle kestäisi puoltakaantoista tuntia. Näin kävikin. Vaikka karttaan (yli kymmenen vuotta vanha yksilö) ei ollutkaan merkitty polkua Iso-Holmalle, sinne kuitenkin kulkee sellaisia. Valitsimme reitin, joka poikkesi Kattilaan vievältä polulta suurehkon suon paikkeilla. Sitä seuratessa (ja monissa risteyskohdissa oikeaa suuntaa arpoessa) päädyimme kyllä Iso-Holmalle, mutta järven eteläpäähän. Sieltäkin löytyi nuotiopaikka telttoineen, mutta päätimme kaikesta huolimatta jatkaa vielä muutamat askeleet itse niemennokkaan, jossa porukkaa oli enemmänkin. Paikka kuitenkin vaikutti niin kivalta, että laitoimme teltan pystyyn kallion päälle (tilaa ja paikkoja on!) ja ruokailimme omassa rauhassa kalliolla ja järvinäköalalla.

Seuraava päivä oli huomattavasti lämpimämpi. Aamu-uinnilla kävi paljon väkeä, eikä ihme, sillä (pinta)vesi oli hyvin lämmintä. Aamutoimien ja teltan purun jälkeen suuntasimme järven itäpuolisille kallioille ja otimme oman suunnan metsän halki. Karttaa emme kaivaneet esiin, joten kävikin niin, että metsä muuttui suoksi. Jalansijaa sai hakea ja paarmoja hätistellä, mutta lopulta päädyimme siihen samaan risteykseen, josta edellisenä päivänä olimme merkityltä reitiltä poikenneet. Matka Iso-Holmalta Haukkalammelle ei tällä kertaa kestänytkään kuin tunnin.

Ennen autolle menoa poikkesimme vielä teellä ja näkkärillä Haukkalammen opastuvan edustalla olevassa saaressa, josta löytyi muutama pöytäkin. Tulta ei saaressa saanut tehdä, mutta paljoa tuo ei painanut, sillä voimassa oleva metsäpalovaroitus ei sitä olisi kuitenkaan sallinut. Tällöin tulen saa virittää vain keittokatoksissa.

Lisätietoa:

Nuuksion kansallispuisto

Sipoonkorven luonnonsuojelualue Vantaan ja Sipoon rajamailla, parikymmentä kilsaa Helsingistä. Kalkkiruukin luontopolku on noin 4,5km mittainen maastoon merkitty lenkki alueen eteläosissa, kulkee välillä suojelualueella ja välillä ei. Reitin varrella nuotiopaikka ja laavu. Autolla pääsee, julkisilla vähän heikommin.

Saavuimme paikalle autolla puhelinluettelon kartan avustamana. Viittoja ei ollut ja tiessä ajoin suurtakin monttua, mutta perille pääsee helposti ilman suurempia kommelluksia. Parkkipaikka sijaitsee reitin pohjoispäässä, mutta julkisilla tultaessa lienee miellyttävämpää poiketa polulle jo aikaisemmin luontopolun ylittäessä Kalkkiuunitien (useaan otteeseen). Viitoitus lienee seurattavissa molempiin suuntiin, vaikka avokalliolla seuraavan vihreävalkoisen merkin löytäminen ei aina ollutkaan tehtävistä yksinkertaisin.

Luontopolun kuvauksen mukaan "vaihteleva maasto edellyttää kulkijalta reippautta, ja ainakin märkinä aikoina kannattaa laittaa saappaat jalkaan". Tämä jos mikä kuvaa aluetta. Matkan varrelta löytyi niin kangasmetsää, tummempaa kuusikkoa, korkeita kallioita, niittymäisiä alueita, maalaismaisemaa kuin mutavelliäkin (pitkospuita on paikoin, muttei aina siellä missä niitä kaivattaisiin). Ainoa puuttuva asia on vesi, sillä järviä tai puroja ei reitin varrella oikeastaan ole. Korkeuserojakin reitin varrelle mahtuu; paikoitellen jyrkiin rinteisiin on rakennettu portaita, joiden kunnosta voi tosin tulkita, ettei rappusia ole aivan viime vuonna rakennettu. Jos etsii vaihtelevaa ja kompaktia päiväretkikohdetta, joka ei ole aivan keveimmästä päästä, Kalkkiruukki lienee oiva valinta.

Reitillä on myös laavun ja nuotiopaikan yhdistelmä, joka sijaitsee mukavalla paikalla metsäisellä kalliolla. Ainakin nyt keskikesällä ilta-aurinko paistoi laavulle vielä iltayhdeksän jälkeenkin. Mikäli laavulla tahtoo syödä eväitä mukavan reissun päätteeksi, kannattaa harkita luontopolun kiertämistä vastakkaiseen suuntaan. Laavu sijaitsee melkein heti reitin alussa, takana on vasta kaksi numeroitua tolppaa kahdestakymmenestä. Toki voi myös tehdä kuten omalla kohdalla tuli tehtyä, eli kiertää lenkin numeroiden suuntaan ja jatkaa parkkipaikan ohi vielä uudestaan laavulle.

Helsingin kaupungin kuvaus luontopolusta

Luontoon.fi:n kuvaus Sipoonkorvesta